Harvinaisia-lehti -> 2013 -> Lihasharjoittelulla ja liikunnalla hyviä tuloksia myosiittien hoidossa
http://harvinainenreuma.fi/uploads/images/pettersson_b1.jpg

Lihasharjoittelulla ja liikunnalla hyviä tuloksia myosiittien hoidossa

Aikuisten tulehdukselliset lihassairaudet jaetaan polymyosiittiin, dermatomyosiittiin ja inkluusiokappalemyosiittin. Polymyosiitti ja dermatomyosiitti ovat harvinaisia tiloja, jotka ilmenevät lihasten toimintavajauksena, yleisenä väsymyksenä ja usein myös keuhko-oirein. Lihasheikkoutta ja -väsyvyyttä esiintyy eniten hartioissa, olkavarsissa, lantiossa ja reisissä. Lihasheikkouden seurauksena nouseminen istumasta tai portaita sekä käsivarsien kohottaminen pään yläpuolelle vaikeutuvat ja käsien puristusvoima heikkenee. Keuhkofibroosi voi edelleen huonontaa suorituskykyä. Polymyosiittia ja dermatomyosiittia hoidetaan kortisonivalmisteilla sekä muilla tulehdusta ja immuunivastetta vaimentavilla lääkkeillä. Hoitovaste on yleensä hyvä, mutta lääkityksen tarve on pitkäaikainen, usein pysyvä.

Harvinaisuudestaan huolimatta inkluusiokappalemyosiitti on iäkkäiden ihmisten
todennäköisesti tavallisin lihassairaus. Se aiheuttaa heikkoutta ja surkastumista erityisesti polven ojentajiin sekä ranteiden, sormien ja nilkkojen koukistajiin. Inkluusiokappalemyosiitille on tyypillistä huono vaste lääkehoidolle ja suuresti vaihteleva etenemisnopeus.

Lihasharjoittelun hyödylliset vaikutukset

Kaikki tulehdukselliset lihassairaudet ovat pitkäaikaisia tiloja, jotka voivat olennaisesti haitata sairastuneen arkielämän sujuvuutta ja heikentää hänen elämänlaatuaan. Toimintarajoitukset ilmenevät kävelyvaikeuksina, käsien toiminnan ongelmina ja muissa normaalia lihastoimintaa vaativissa tehtävissä.

On luonnollista ajatella, että lihasharjoittelulla voitaisiin ehkäistä tai lykätä lihastulehduksen seuraamuksia ja vähentää toimintarajoitusten syntymistä. Kuitenkin vielä pari vuosikymmentä sitten tulehduksellista  lihastautia sairastavia kehotettiin pidättymään harjoittelusta, sillä ajateltiin sen voivan pahentaa lihastulehdusta.

Nyt on vähitellen kertynyt tietoa lihasharjoittelun monista hyödyllisistä vaikutuksista.
Ruotsalaistutkijat raportoivat 1990-luvulla kotona toteutettavasta lihasharjoit-teluohjelmasta, jolla kroonista polymyosiittia ja dermatomyosiittia sairastavien lihaskunto ja yleiskunto paranivat merkittävästi ilman viitteitä lisääntyneestä tulehdusaktiivisuudesta. Ohjelma sisälsi yläraajojen, alaraajojen, niskan ja vartalon lihasten voimaharjoittelun sekä yläraajojen liikeharjoittelun ja kevyen venytyksen. Lihasharjoittelu kesti 15 minuuttia, sen jälkeen seurasi 15 minuutin kävely viitenä päivänä viikossa 12 viikon ajan. Yhtä myönteinen tulos saatiin, kun juuri diagnosoitua ja edelleen tulehduksellisesti aktiivista polymyosiittia ja dermatomyosiittia sairastavat kävivät läpi saman ohjelman. Heilläkään ei esiintynyt viitteitä lihastulehduksen pahentumisesta.

Myöhemmin on muualtakin saatu vakuuttavaa näyttöä lihasharjoittelun ja liikun-nan edullisista vaikutuksista myosiittia sairastavien lihasvoimaan, yleiskuntoon sekä sydämen ja keuhkojen toimintaan. Aerobisen eli hapen käyttöön perustuvan harjoittelun kuten kuntopyörällä polkemisen on todettu selvästi parantavan heidän lihaskuntoaan ja hapenottokykyään.

Ruotsalaisessa tutkimuksessa inkluusiokappalemyosiittiakin sairastavat näyttivät hyötyvän lihasharjoittelusta. Kotiharjoitteluohjelma paransi heidän suorituskykyään merkittävästi. He sietivät harjoittelun hyvin, eikä heilläkään nähty pahenemisen merkkejä lihastulehduksessa. Myös vaikeasti sairastuneissa lihasryhmissä nähtiin paranemista.

Hapenpuute syynä lihasheikkoudelle
Lihasheikkouden syyt myosiiteissa ovat moninaiset. Eräänä keskeisenä meka-nismina pidetään tulehdukseen liittyvistä paikallisista aineenvaihdunnallisista muutok-sista johtuvaa lihasten hapenpuutetta. Polymyosiittia ja dermatomyosiittia sairastavilla on todettu terveisiin henkilöihin nähden pienempi määrä hapesta riippuvaisia tyypin 1 lihassäikeitä. Harjoittelun myötä niiden määrä lisääntyy samalla kun lihasten toiminta paranee.

Terveistä henkilöistä ja muista tulehduksellisista sairauksista tiedetään, että sään-nöllinen liikunta voi vähentää tulehdusarvojen pitoisuutta veressä. Alustavaa viitettä on siitä, että samat mekanismit toimisivat myös myosiiteissa, joissa harjoittelu on geenitasolla vähentänyt tulehdusta käynnistävien ja ylläpitävien välittäjä-aineiden ilmentymistä. Lihasharjoittelu voi tulehdusta vähentämällä myötävaikuttaa lihasten hapenkäytön ja toiminnan paranemiseen.

Oikein suunniteltu lihasharjoittelu kannattaa
Kertyneen tiedon perusteella on päädytty siihen, että oikein suunniteltu lihasharjoittelu on hyödyllistä ja turvallista myosiittia sairastavalle. Jo sen vuoksi, että hoidossa käytettävät kortisonivalmisteet aiheuttavat lihasmassan pienenemistä ja luukatoa, voidaan myosiittia sairastavalle suositella yhtä paljon fyysistä harjoittelua kuin terveelle henkilölle eli 30 minuuttia liikuntaa päivässä.

Harjoittelun intensiteetti tulisi sopeuttaa sairauden aktiivisuuteen ja lihasvaurion asteeseen. Harjoittelu aloitetaan vähemmän kuormittavana ja lisätään intensiteettiä lihasvoiman parantuessa. Aktiivista, tuoreeltaan todettua myosiittia sairastavat sietävät kevyttä tai kohtalaista lihasharjoittelua hyvin, mutta harjoittelun olisi tapahduttava fysioterapeutin valvonnassa ja tiiviissä yhteistyössä potilasta hoitavan lääkärin kanssa. Kroonista myosiittia sairastavat sietävät hyvin jopa verrattain intensiivistä lihasharjoittelua ja heille sopii itsenäinen harjoittelu esimerkiksi kuntosalissa hyvin.

Uuden tutkimustiedon mukaan myosiittiin sairastuneiden kannattaa aktiivisesti osallistua sairautensa hoitoon sisällyttämällä lihasharjoittelu ja liikunta joka-päiväiseksi osaksi arkeaan.