Harvinaisia-lehti -> 2012 -> Ravinto on täyttävää terveyttä
http://harvinainenreuma.fi/uploads/images/sipinen1.jpg

Ravinto on täyttävää terveyttä

Ravitsemusterapeutti Juhani Sipinen on Apilan kiitellympiä asiantuntijoita asiakaspalautteiden perusteella. Monet ovat kokeneet "valaistumisen" omissa ruokailutottumuksissaan käytyään hänen juttusillaan.

Juhani Sipinen on toiminut seitsemän vuotta ravitsemusterapeuttina Kuntoutumiskeskus Apilassa. Hänen vastaanotolleen tullaan monesta syystä. Usein lähettäjänä on lääkäri tai toinen ammattilainen, joskus tullaan omasta kiinnostuksesta ja hyvinkin monesti Sipisen pitämien ravintoluentojen rohkaise-mana. Harvinaisia reumasairauksia sairastavia käy Juhanilla muun muassa kuntoutuskurssien yhteydessä.

– Useita kiinnostavat ravinnon terveysvaikutukset yleensä, osalla on seikka-peräisiä kysymyksiä, joihin etsitään lisätietoa yhdessä, Sipinen kuvaa.

Harvinaisiin reumasairauksiin voi muun muassa liittyä suolisto-ongelmia, joihin voi saada apua ruokavaliolla. Ravitsemusterapeutin kanssa mietitään mikä nykyisessä ruokavaliossa on sellaista, mikä mahdollisesti vaikuttaa ei-toivotusti vatsantoimintaan.

– Ravinto ja ruokavalio ovat poikkeuksellinen yksilöllinen asiakokonaisuus, johon työntävät lusikkansa niin tottumukset, mieltymykset, allergiat kuin usein päällekkäisienkin sairauksien tuottamat tekijät. Lisäksi syömiseen voi vaikuttaa valmiudet ruoan tekemiseen, käytössä oleva aika tai oma jaksaminen ja fyysinen kunto. Siksi lähdetään aina liikkeelle yksilön sen hetkisestä tilanteesta, Sipinen sanoo.

Kokeilemalla saa varmuutta
Luotettavaa tutkimustietoa ravinnon terveysvaikutuksista harvinaisiin reumasairauksiin on vähän. Sipistä houkuttelisi mahdollisuus pitkänaikavälin seurantakokeisiin, joissa arvioitaisiin sairastuneen mahdolliset ravinto-, hivenaine-, ja vitamiinipuutokset. Kun seurantaotos olisi kyllin suuri, voitaisiin ehkä tehdä päätelmiä ruuan hyödyistä tiettyihin sairauksiin. Tällä hetkellä kuitenkin lähes ainoa tie varmistua

jonkin ruoka-aineen myönteisistä tai kielteisistä vaikutuksista on testaaminen – vähän samaan tapaan kuin allergioita kartoitetaan. Kokemusperäisillä valinnoilla on suuri merkitys; mitä ravinnosta tarvitaan lisää, mitä vähemmän ja mitä tulisi kenties välttää. Ruoka-allergiassa tai yliherkkyydessä laukaisijana toimivat tavallisesti ruoan proteiinit tai jotkin muut ruoan osatekijät.

– Yliherkkyydet voivat johtua ruoka-aineen osan, kuten laktoosin, hajottavan entsyymin vähyydestä tai puutteesta. Ohjaan kokeilemaan kahden viikon tai jopa kahden kuukauden ajan esimerkiksi miten jonkin ruoka-aineen poisjättäminen tai lisääminen vaikuttaa vatsantoimintaan ja hyvinvointiin, Sipinen kertoo.

Tavallisia testattavia on gluteiinin, vaikkapa 11 viljan, poisjättäminen. Joillekin ruisleipä ei käy, mutta kaurapuuro taas käy. Keliakiaa sairastavan on vältettävä vehnän, rukiin ja ohran sisältämää gluteenia. Keliakia on pysyvä sairaus, kun taas vilja-allergia voi parantua.

– Varsin yleistä on maitotuotteiden vaihtaminen kokeiluluontoisesti laktoosittomaksi. Hiiva ja tärkkelysintoleranssi ovat myös huomioitavia vatsan ärsyttäjiä ja yliherkkyyksien syitä, Sipinen listaa.

Piintyneet tottumukset haastavat ravintokartoituksien tekemisen.

– Esimerkiksi kahvin aiheuttamien oireiden myöntäminen voi olla kova paikka jollekulle ja olla kahvitta viikkoja, Sipinen sanoo.

Happoja ja sulatusta
Tulehdus ja lääkkeet kuormittavat vatsaa. Suojalääkityksestä tulee huolehtia. Eräiden maitohappobakteerien on todettu tehostavan suoliston puolustus-järjestelmää. Omega-3-ryhmän rasvahapolla on eniten näyttöä tulehduksen ja kipuoireiden lievittymisestä. Tulehdussairaus saattaa koetella elimistön toimintaa monin tavoin. Esimerkiksi aineenvaihdunta voi kiihtyä ja sitä myötä energian ja kivennäisaineiden tarve nousee. Myös luusto voi heiketä, tarvitaan D-vitamiinia ja kalsiumia ehkäisemään osteoporoosia.

– Harva jaksaa nauttia edes nykysuositusten mukaista määrää rasvaista kalaa ja D- vitaminoituja maitotuotteita, jotta D-vitamiiniminimi talvikautena täytyisi. Useimmiten on hyvä turvautua ravintolisiin, Sipinen sanoo. Yksi keskeinen tekijä on, pystyykö elimistö ottamaan ravinnon ylipäänsä käyttöönsä.

– Tulee varmistua siitä, pilkkoutuuko ja imeytyykö ruoka hyvin vai tuleeko se miltei samanlaisena elimistöstä ulos kuin on sinne syötykin. Imeytymishäiriön hoitoon on syytä puuttua heti kun se havaitaan, neuvoo Sipinen.

Ruokailuajoissa ja lääkkeiden ottamisessa on noudatettava annettuja ohjeita. Tulee myös huomata, että samoin kuin ravinnon myös lääkkeiden imeytyminen voi häiriintyä.

Ravinnon sisältö saattaa vaikuttaa lääkeaineiden imeytymiseen, sillä esimerkiksi rasvainen ruoka voi lisätä rasvaliukoisten lääkkeiden imeytymistä verrattuna hiilihydraatti- tai valkuaispitoiseen ateriaan. Toisaalta nesteen lisäämisen voi parantaa mm. joidenkin antibioottien ja kipulääkkeistä tutun asetyylisalisyylihapon imeytymistä.

Perusasiat kuntoon
Sanotaan, että suomalainen kotiruoka riittää takaamaan vitamini- ja hivenainetarpeen, mutta koskaan ei kerrota, mitä kotiruoka tarkoittaa. Ehkä ajatellaan, että kotiruoka automaattisesti noudattaa ravintopyramidia, on energiatehokas ja tarpeen mukaan koostettu. Syömisestä ei tarvitse kuitenkaan ylitieteellistää ja monimutkaistaa. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Yksilöllisyydestä huolimatta on yleissääntöjä, jotka pätevät lähes jokaiseen. Painonhallinta on luonnollisesti nivelten ja osteoporoosin kannalta kannustettavaa. Monipuolisesta ravinnosta, esimerkiksi Välimeren keittiön tapaan sisältäen paljon kasviksia, öljyjä ja kalaa, on useille hyötyä. Sipinen rohkaisee käyttämään mahdollisimman vähän lisäaineita sisältävää ruokaa.

– Tuore lähiruoka on tavoittelemisen arvoista, jos luomun hyödyntämiseen on vain mahdollisuuksia. Oman ruokavalion laatu ja monipuolisuus ovat ratkaisevassa roolissa, Sipinen korostaa. 
Jotkut kauhistelevat suosituksia kasvisten päivittäisosuudesta ja tutun lautas-mallin salaattilohko saattaakin jäädä omalta lautaselta täyttämättä.

– Ohjeet voivat vaatia myös avaamista, jotta ne tulevat ymmärretyksi. Esimerkiksi 5–6 kourallista riippuen syöjän kämmenen koosta ovat pitkään olleet sääntönä saada kylliksi kasviksia ja hedelmiä päivässä. Mikäli kouralliset tuntuvat liioittelulta voisi vaikkapa syödä päivässä tavallisen kokoisen porkkanan, omenan, banaanin ja tomaatin, niin itse asiassa tarvittava päiväsuositus on jo ylittynyt, Sipinen sanoo. Ruokakin on osin pitkälti asenne- ja hoksaamisasia.

Teksti: Mikko Väisänen