Harvinaisia-lehti -> 2011 -> Maha-suolikanavan oireet sklerodermassa
http://harvinainenreuma.fi/uploads/images/pettersson_b1.jpg

Maha-suolikanavan oireet sklerodermassa

Skleroderma eli systeeminen skleroosi on autoimmuunitauti, jolle on ominaista sidekudoksen kertyminen ihoon ja sisäelimiin. Tauti voidaan jakaa rajoittuneeseen muotoon, jossa ihomuutokset rajoittuvat käsiin, kyynärvarsiin, jalkoihin, sääriin ja kasvoihin, ja diffuusiin muotoon, jossa iho-oireet ovat laaja-alaisempia. Edellisestä on käytetty myös nimeä CREST-oireyhtymä.

Molemmissa tautimuodoissa maha-suolikanavan oireet ovat toiseksi tavallisimmat iho-oireiden jälkeen. Niitä esiintyy jopa yli 80 prosentilla sklerodermaan sairastu-neista. Tavallisimmat oireet ovat ruokatorven toimintahäiriöstä johtuva närästys ja nielemisvaikeus, mutta tauti voi aiheuttaa muutoksia koko maha- suolikanavan alueella ja moninaisia oireita, jotka voivat olennaisesti huonontaa sklerodermaa sairastavan elämänlaatua.

Ruokatorvi ja mahalaukku
Ruokatorven toimintahäiriö voidaan todeta lähes 80 prosentilla sklerodermaa sairastavista. Oireina ovat nielemisvaikeudet ja närästys sekä joskus pahoinvointi, oksentelu ja painon lasku. Syynä on ruokatorven normaalien liikkeiden eli etenevän supistusaallon häviäminen, ja ruokatorven alemman sulkijalihaksen heikentyminen, mikä sallii happaman mahansisällön nousun eli refluksin ruokatorveen. Heikentyneen supistuksen johdosta happaman mahansisällön haitallinen vaikutus ruokatorven seinämään pitkittyy. Seurauksena voi olla ruokatorven tulehdus,  joka pahentuessaan voi johtaa vuotaviin haavaumiin. Pitkäaikaisena ja hoitamattomana tilanne voi aiheuttaa ruokatorven kuroumia tai sen limakalvon muuttumisen maha-suolityyppiseksi, jolloin puhutaan Barrettin ruokatorvesta. Happaman mahansisällön nousu ruokatorveen voi aiheuttaa myös muita oireita, kuten pitkäaikaista yskää, käheyttä ja hampaistoon liittyviä ongelmia.

Ruokatorvimuutosten esiintymistä ja vaikeusastetta voidaan tutkia ruoka-torven tähystyksellä ja tarvittaessa mittaamalla sen supistumistoimintaa mano-metriatutkimuksella. Ruokatorven muutokset ovat sklerodermassa niin tavallisia, että ruokatorven ja mahalaukun tähystys voisivat olla perusteltuja kaikille sklerodermadiagnoosin saaneille. Taustalla olevasta sairaudesta riippumatta Barrettin ruokatorveen liittyy lisääntynyt ruokatorven syöpävaara, minkä vuoksi sitä seurataan säännöllisin ruokatorven tähystyksin.

Refluksitaudin hoito jakautuu elintapamuutoksiin ja lääkehoitoon. Tupakoinnin lopettaminen, sängyn pääpuolen kohotus, ilta-aterioiden ja ärsyttävien ruokien, kuten sitrushedelmien, väkevien alkoholijuomien ja kahvin, välttäminen lievittävät usein oireita. Pitkäaikaisena lääkehoitona käytetään protonipumpun estäjiä, joiden vaikutus perustuu mahalaukun limakalvon suolahapon erityksen estoon. Tietyt lääkkeet, kuten nitrovalmisteet ja kalsiuminestäjät, heikentävät alemman sulkijalihaksen toimintaa. Niitä tulisi sen vuoksi välttää.

Mahalaukun tyhjenemishäiriö, joka hidastaa erityisesti kiinteän ruoan kulkeutumista 11 mahalaukusta mahaportin kautta pohjukaissuoleen, on tavallinen skleroderman ilmentymä. Tämä johtaa aterianjälkeiseen täyteläisyyden tunteeseen ylävatsassa ja lisää osaltaan mahansisällön nousua ruokatorveen. Muita mahalaukun toimintahäiriöstä johtuvia oireita ovat röyhtäily, pahoinvointi ja ylävatsakipu. Harvinaisempi ilmentymä on niin sanottu vesimelonimaha, jonka nimi tulee mahalaukun tähystyksessä näkyvistä laajentuneista verisuonista. Laajentuneet verisuonet vuotavat helposti seurauksina anemia ja raudanpuute.

Mahalaukun hidastuneeseen tyhjenemiseen liittyviä oireita voidaan lievittää siirtymällä useaan pieneen ateriaan ja vähentämällä rasvaa sisältävän ruoan syöntiä. Vaikeammassa tilanteessa joudutaan turvautumaan sose- tai nestemäiseen ravintoon sekä vitamiini- ja ravintolisiin. Mahalaukun tyhjenemistä voidaan edistää lääkkeillä, kuten metoklopramidilla, joka voimistaa mahalaukun supistumisliikkeitä. Mahalaukun verenvuodon hoitoja ovat tähystyksessä toteutettu laserhoito, raudanpuutteen ja anemian korjaaminen sekä tarvittaessa leikkaus.

Tom Pettersson osallistui toukokuun lopussa
Euroopan reumatologisten järjestöjen kongressiin
Lontoossa. Kuva: Mikko Väisänen.

 

Ohutsuoli
Ohutsuolen supistumistoiminnan häiriöt ovat sklerodermassa tavallisia. Alkuoireina ovat aterian jälkeinen vatsakipu ja röyhtäily. Tilanteen edetessä voi esiintyä vatsan turvottelua, ilmavaivoja, ripulivaiheita ja painon laskua. Laktoosi-intoleranssin kehittyminen on tavallista. Ruoka-aineiden imeytymishäiriöiden seurauksena voi kehittyä aliravitsemustila. Imeytymishäiriön taustalla on yleensä heikentyneestä suolen supistumis-toiminnasta johtuva suolibakteerien liikakasvu. Bakteerien liikakasvua voidaan hillitä antibiooteilla. Lisäravinteiden käyttö voi olla tarpeen ja joskus joudutaan turvautumaan suonensisäiseen ravitsemukseen.  Suolen supistustoimintaa lisäävistä lääkkeistä on vain rajallista hyötyä.

Paksusuoli ja peräsuoli
Varhaisessa paksusuolen sklerodermassa ummetus on hyvin tavallinen oire, koska suolen supistumishäiriö hidastaa suolen sisällön läpikulkua. Ummetus ei kuitenkaan ole tavallisesti pysyvä tila, sillä usein rinnakkain  etenevä ohutsuolen sairaus johtaa bakteerien ylikasvuun ja ripuliin. Paksusuolessa voidaan samoin kuin mahalaukussa todeta laajentuneita verisuonia, jotka voivat vuotaa ja johtaa anemiaan.

Ummetukseen ja ripuliin voi liittyä ulosteenpidätyskyvyttömyys. Se vaivaa ainakin kolmasosaa sklerodermaa sairastavista ja on usein aliraportoitua. Syynä on peräaukonsisäisen sulkijalihaksen toimintahäiriö. Tämän lääkäri voi todeta sormellaan peräsuolen tunnustelussa. Peräsuolen muutokset voivat myös johtaa peräsuolen laskeumaan.

Tavalliset massaulostuslääkkeet kuten polyetyleeniglykolivalmisteet ovat avuksi umme-tuksen hoidossa ja voivat myös auttaa ulosteenpidätyksessä. Tarvittaessa
ripulilääkkeistäkin voi olla apua ulosteenpidätyskyvyttömyyden hoidossa. Myös peräsuolen sulkijalihaksen harjoituksista voi olla hyötyä. Ristihermon stimulaatiota on käytetty menestyksellisesti, vaikka hyöty on yleensä ollut lyhytaikainen. Vaikeassa, muulle hoidolle vastaamattomassa ulosteenpidätyskyvyttömyydessä voi peräaukon korjaava leikkaus olla mahdollinen.

Lopuksi
Sklerodermaa sairastavat saattavat kertoa verrattain myöhään maha-suolikanavan oireistaan lääkärille. Sen vuoksi heiltä tulisi säännöllisesti kysyä vatsan alueen ongelmista. Niistä kannattaa kertoa myös omatoimisesti lääkärille. Oireiden varhaisen toteamisen ja ajoissa aloitetun hoidon ansiosta voidaan todennäköisesti vähentää komplikaatioita, kuten refluksitaudin seuraamuksia ja aliravitsemustilan vaaraa.

Maha-suolikanavan tutkimusten ja hoidon suunnittelu sekä niiden toteutus onnistuvat parhaiten reumatautien ja vatsatautien erikoislääkäreiden sekä tarvittaessa ravitsemusterapeutin yhteistyönä.